Hei me mennään neuvolaan!

Tänään koitti vihdoin se suuri päivä - ensimmäinen neuvolakäynti. Isäntä oli tottakai mukana kun hieman ehkä jännittyneinä astelimme kotipaikkamme neuvolan ovesta sisään. Päällimmäinen tunne oli, että joko nyt saa oikeasti uskoa, että tämä kaikki on totta. 

Tunnin verran siellä meni. Isäntä meinasi jo hieman ehkä kyllästyä, kun tietysti terveydenhoitaja keskittyi enemmän minuun kuin häneen. Siinä käytiin läpi lähisuvun sairaudet, omat ruokailutottumukset ja alkoholinkäytöt, tupakoinnit / tupakoimattomuudet ja kaikki edellisiä liippaava. Tietysti terkkari kertoi myös, miten näitä neuvolakäyntejä ja lääkärintarkastuksia jatkossa tulee olemaan.

 

Mielestäni jotenkin hassua on se, ettei edes ensimmäisellä neuvolakäynnillä varmisteta, että todella olen raskaana. Toki kotitestit ovat nykypäivänä todella luotettavia, mutta jotenkin en lakkaa ihmettelemästä sitä, että neuvolakäynnin jälkeenkin varmuus raskaudesta on pelkän kotitestin varassa. Tai no, onhan niitä raskausoireita... Minulla niitä ei juuri ole ollut. Ehkä saan kiittää onneani, kun ainoat raskausoireet ovat olleet  hieman arat rinnat ja kahtena viime päivänä melko nopeasti ohi mennyt etova olo. Toivon todella, ettei niitä juuri lisää ilmestykään, ainakaan tuota pahoinvointia.

Kotiin lähdettiin neuvolakortin ja erinäisten opaskirjojen kera. Laskettu aika 5.9.2016, ja nyt sitten odotellaan ensimmäistä ultraa, joka on määrä olla 22.2.

Tulos: positiivinen

Lopetin e-pillerit syyskuussa 2015 yli 13 vuoden käytön jälkeen. Olimme siis Isännän kanssa varautuneet siihen, että tässä saattaa mennä kuukausia, ja jopa vuosia, ennen kuin mitään tapahtuisi. Pillereiden lopettamisen jälkeen kierto normalisoitui välittömästi siihen 28 - 30 päivän tienoille, eli tiesin aina kalenterikuukauden vaihtuessa odottaa tätiä kylään. Vuodenvaihde kuitenkin tuli ja meni, eikä vierasta kuulunut. Jo parin päivän jälkeen aloin väkisinkin miettiä, että olisiko nyt jo tärpännyt, mutta päätin odottaa vielä muutaman päivän. Vuodenvaihteen jälkeen kävin hakemassa apteekista raskaustestipaketin jemmaan, ja kun loppiaisaattona ei menkkoja vieläkään kuulunut, päätin, että seuraavana aamuna on aika tehdä testi. 

Heräsin loppiaisaamuna puoli seitsemän aikaan järkyttävään vessahätään. Isäntä veti sikeitä, kun varovasti hiippailin vessaan, ja pakkohan se testi oli tehdä. Parin minuutin odottelun jälkeen tulos oli selvillä...

Eihän siinä auttanut muu kuin hiippailla takaisin makuuhuoneeseen, ja varovasti koittaa töniä Isäntä hereille. Kun sain Isännän suurinpiirtein tähän maailmaan, en voinut olla paljastamatta: "Muru, näyttäis vähän siltä, että meille tulee syksyllä vauva..."

Nyt tilanteeseen on totuteltu jo pari viikkoa. Uutista ei ole vielä julkistettu sukulaisille ja ystäville, sillä halusimme odottaa edes ensimmäiseen neuvolakäyntiin asti. Viikon verran vielä siis, ja ehkä sitten pääsen yllättämään äitini tällä uutisella. Ensimmäiseen ultraan asti tuskin maltan asiaa salailla!

Maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri

Olipa kerran maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri, jotka tapasivat toisensa ensimmäisen kerran yhteisen ystäväpariskunnan kautta kesällä 2008. Monien eri vaiheiden kautta kävi niin, että maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri päätyivät myös samaisen ystäväpariskunnan esikoisen kummeiksi keväällä 2010. Tämän seurauksena maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri eivät voineet välttyä toistensa seuralta, ja aikaa myöten löysivät itsensä jopa tanssikursseilta yhdessä. Tanssikursseilta löytyivätkin ne yhteiset askeleet ja alku yhteiseen elämään...

Kun kaksi varsin erilaisista taustoista tulevaa persoonaa yrittää sovittaa elämänsä yhteen, ei yhteentörmäyksiltä voida välttyä. Niinpä tämäkin parisuhde on matkan varrella kokenut vaikka mitä, mutta ehkä se on vain vahvistanut sitä tunnetta, että kuulumme yhteen. Syksyllä 2013 tämä kaupunkilaishiiri pakkasi omaisuutensa ja muutti maalaishiiren poikamiesboksiin puolen tunnin ajomatkan päähän kaupungista.

Yhteistä kotia on rakennettu siis jo useampi vuosi, ja pienten jalkojen tepsutuskin on puheissa vilissyt jo pidemmän aikaa. Loppukesästä 2015 sitten yhteisellä päätöksellä siirryttiin sanoista tekoihin, ja annettiin mahdollisuus hiirenpoikasille. Vaikka ajatus oli, että "tulee jos on tullakseen," ei kovin kauaa loppujen lopuksi tarvinnut odottaa. Tieto tulevasta hiirenpoikasesta saatiin tammikuussa 2016.

Jos kaikki menee hyvin, syyskuussa 2016 kahdesta tulee kolme.