Vauvan kuljetusvälineistö

Kuten viime kerralla lupasin, on aika paljastaa mikä edellisen postauksen vaihtoehdoista muutti meille. Tätä pohdittiin pitkään ja hartaasti, mutta viimein pääsimme Isännän kanssa molempia tyydyttävään lopputulokseen - vaikka täytyy myöntää, että kyllä se taisin enimmäkseen olla minä, joka sen päätöksen sai tehdä. Ehkä tuo Isäntäkin ajatteli sen niin, että minä kuitenkin olen se, joka tuota kuljetusvälineistöä enimmäkseen siirtelee paikasta A paikkaan B.

Pitkän ja hartaan pohtimisen jälkeen päädyimme vauvan kuljetusvälineistössä kaksikkoon Hartan Topline X ja Cybex Cloud Q.

Vaunujen runko vaikutti sopivan jämäkältä mutta kuitenkin myös joustavalta, mikä helpottaa kulkemista toisinaan hyvinkin epätasaisella soratiellä. Kova vaunukoppa on tilavan tuntuinen, eivätkä nuo suloiset eläinkuvat vaunukopan vuorissa ja ratasosan selkänojassa ainakaan haittaa tee. Koppa on helppo irrottaa rungosta ja vaunut saa myös näppärästi kasaan. 

Adapterin ansiosta myös Cybexin kaukalo istuu nätisti vaunujen runkoon, ja koska kaukalo on makuuasentoon liikkuvaa mallia, voi vauvaa pitää kaukalossa pidempiä aikoja kuin tavallisessa. Vauvan selkä pysyy siis ergonomisessa asennossa eikä esim. kauppareissuille tarvitse ottaa vaunukoppaa mukaan.

Näillä vermeillä tulevaa perheenjäsentä siis kuskataan tulevaisuudessa ympäriinsä. Toivon kovasti, että varsinkin Hartanit lunastavat odotukseni ja rämpivät kanssani kunnialla läpi tulevan syksyn ja talven loska- ja lumikelien. 

Kuljetuspuuhia eli asiaa yhdistelmävaunuista

Lastenvaunut - tuo lähes tuhannen euron sijoitus kulkupeliin, jota ei oikeastaan pysty kunnolla edes koeajamaan ennen tositoimia. Meillä tätä sijoitusta on pähkäilty jo jonkin aikaa, ja silti tuntuu, ettei tässä tulla hullua hurskaammaksi. Vaihtoehtoja on vaikka muille jakaa, ja lopulta päätös täytyy varmaan tehdä pitkää tikkua vetämällä tai noppaa heittämällä, koska eihän minkään vaunumerkin sopivuudesta juuri meidän käyttöön voi varmaksi tietää ennen kuin olen syksyn loskakeleissä rämpinyt kuraisilla sorateillä kyseistä menopeliä työntäen. Ah, mikä ihana mielikuva.

Jos Isäntä saisi yksinään päättää, olisi meidän jälkikasvun kulkupelinä varmasti jotakin tällaista:

Noh, ehkä tämä päätös pyritään kuitenkin ainakin jollain tasolla tekemään yhdessä. Kävimmekin juhannusta edeltävällä viikolla pyörähtämässä muutamissa lastentarvikeliikkeissä perehtymässä tuohon lastenvaunujen loputtomaan suohon, ja pyytämässä tietysti tarjoukset aina kunkin liikkeen eniten miellyttävimmästä kulkupelistä. Jotta selviäisimme mahdollisimman monesta asiasta kerralla mahdollisimman helpolla ilman raskaushormonien aiheuttamia itkupotkuraivareita, pyysimme aina tarjouksen ns. koko paketista - sisältäen siis yhdistelmävaunujen lisäksi myös turvakaukalon, autotelakan sille ja adapterit, joilla turvakaukalon saa vaunujen runkoon kiinni. 

Vaikka meillä ei kummallakaan ennestään ole juurikaan kokemuksia erilaisista vaunuista, oli meillä pari selkeää vaatimusta ipanan tulevan menopelin suhteen:

* kiinteät etupyörät, koska en todellakaan halua rämpiä loskaisella tiellä pienten, kääntyvien eturenkaiden armoilla

* tilava vaunukoppa, koska Isännän geeneillä tyyppi on todennäköisemmin iso kuin pieni. Edellinen sukuun tullut vauva oli syntyessään 57 cm pitkä (auts!)

* neutraali väritys, koska unisex on in. Ja soratien pöly näkyy vähemmän harmaissa kuin esim. kirkkaanpunaisissa vaunuissa.

* Isännällekin sopiva työntökorkeus.

Näillä siis lähdettiin liikkeelle. Turvakaukalon suhteen ei erityisvaatimuksia ollut, joten siinä luotettiin aina kulloisenkin myymälän henkilökunnan mielipiteeseen. Neljä liikettä, neljä eri vaihtoehtoa:

Ensimmäisessä liikkeessä parhaimmilta vaihtoehdoilta tuntuivat Emmaljungan Duo Edge -vaunut Combi-rungolla ja värissä Granit. Kyllä näitä heilutellessa ja töniessä ymmärsi, miksi Emmaljunga on Suomessa niin suosittu, ja nimen tietävät myös ne, joille aihe ei ole ajankohtainen. Kova vaunukoppa vaikutti tilavalta ja runko kestävältä. Pienen miinuksen teki heittoaisan puute ja rungon melko massiivinen koko. Tuohon Maxi-Cosin kaukaloon ihastuin jo pelkän värin perusteella. :)

Seuraava liike tarjosi meille Hartanin Topline X -vaunuja värissä 940 (kuvassa vaunukoppa) sekä siihen kaveriksi Cybexin Cloud Q -turvakaukaloa, kuvasta poiketen mustana. Emmaljungien jälkeen Hartanit vaikuttivat hieman huterammilta, mutta koon puolesta runko meni sievemmin kasaan. Söpöyspisteitä kovan vaunukopan sisältä löytyneistä yli-ihanista eläinkuvista! Cybexin turvakaukalo jäi kyllä kiinnostamaan sen ollessa yksi harvoja makuuasentoon kallistuvia kaukaloita. Autossa tuota ominaisuutta ei tietenkään saa käyttää, mutta voisi olla ihan näppärä esim. kauppareissuilla, jos muksu sattuu nukahtamaan turvakaukaloon. Ainakin kaupassa pyörimisen ajaksi tuon saisi hieman ergonomisempaan asentoon.

Kolmannen liikkeen tarjonnasta vaihtoehdoksi muodostui kaksikko Gesslein F6 ja Maxi-Cosi. Saksalaisen Gessleinin vaunuja minulle oli etukäteen jo kehuttu, joten halusin ehdottomasti ottaa ne vaihtoehdoksi. Erotuksena muihin vaihtoehtoihin, F6:ssa tulee mukana vaihdettavat etupyörät, eli satunnaisia shoppailureissuja varten olisi sitten olemassa ne pienet, kääntyvät pyörät. Vaunukoppa näissä vaikutti edellisiä pienemmältä, ja hinta taas vastaavasti aika paljonkin isommalta. 

Kolmannessa putiikissa tosiaan vaunujen kaveriksi tarjottiin samaa Maxi-Cosin Pebble Plus -kaukaloa, joka ilmeisesti tuntuu olevan varsin suosittu. Ja onhan tuo turkoosi kyllä ihan syötävän söpön värinenkin!

Viimeisen tarjouksen teki neljäs lastentarvikeliike, josta löytyi pariskunta Jedo ja Kiddy. Puolalaisissa Jedo Bartatina Memo -vaunuissa oli ehdottomasti näistä meidän vaihtoehdoista tilavin vaunukoppa. Vaunut vaikuttivat ihan tukevilta ja olivat porukasta selvästi edullisimmat. Saksalaisen Kiddyn Evolution Pro 2 -kaukalo taas vaikutti hyvin samanlaiselta Cybexin Cloud Q:n kanssa. Myös Kiddyn saa vauvan selän kannalta optimaaliseen makuuasentoon.

Näiden neljän vaihtoehdon välillä sitä on sitten pähkäilty jonkin aikaa. Harkitsin toki myös käytettyjen vaunujen ostamista, ja sen tiimoilta vietin useammankin tunnin niin tori.fi:ssä kuin Facebookinkin lastentarvikekirppareilla. Jossain kohtaa kuitenkin päädyimme Isännän kanssa siihen, että taitaa olla turhan iso vaiva lähteä ajelemaan ympäri maakuntaa haistelemassa käytettyjä vaunuja ja niiden mahdollisia homepesäkkeitä ja tutkimassa onko kaikki ruuvit tallella. Helpommalla päästään, kun ostetaan uudet ja pidetään niistä hyvä huoli. Onpahan ainakin takuu olemassa.

Minkä setin sinä näistä valitsisit? Tai mitä ylipäätään vaadit vaunuilta?

Seuraavassa postauksessa selviää, mikä kaksikko meille kotiutuu...