Vauva-arkea

On se hullua miten nopeasti aika kuluu, kun päivärytmin määrää joku muu kuin itse. Tai no, voisi sanoa, että päivät kuluu hitaasti, mutta viikot nopeasti. Talvi tuli meidänkin pihaan ihan huomaamatta, kohta on jo joulu, ja tapaninpäivänä tuo meidän termiittikin täyttää jo kolme kuukautta! Ristiäisiä vietetiin toisena adventtina, joten nyt termiitillä on virallisesti nimikin. Kela-korttikin tuli postissa menneellä viikolla!

Nyt, kun kolme kuukautta äitinä oloa alkaa olla täynnä, voin jo tunnustaa, ettei tämä helppoa ole ollut. "Miten teillä on mennyt" -kyselyihin tietysti aina vastataan, että "ihan hyvin," koska eihän se nyt ole soveliasta alkaa kaikille vuodattaa jokaista itkua, huonoa päivää ja pelon tunteita. Ja kyllähän meillä pääsääntöisesti onkin mennyt ihan hyvin. Tyttö nukkuu pääsääntöisesti ihan hyvin, joten äidinkään univaje ei ole mikään valtava. Olen jopa saanut kehuja siitä, miten pirteältä näytän, vaikka kotona on pieni vauva! 

Kotipäivät meillä yleensä sujuvat ihan mukavasti, kun tietysti on selkeä rytmi ja hommat toistuvat aina suunnilleen samaan aikaan. Neiti pysyy virkeänä yleensä max. puolentoista tunnin pätkiä, joten päivän aikana otetaan muutamat päikkärit. Tai siis tyttö ottaa. Niiden aikana äiti yrittää sitten pitää kämppää kunnossa ja touhuta omiaan. 

Ongelmia meillä tulee pääsääntöisesti silloin, kun on kovasti ohjelmaa, ja pitäisi päästä käymään eri paikoissa. Väenpaljoudet aiheuttavat yleensä vain rock-konsertin desibeliarvoihin verrattavissa olevan huutokonsertin, eikä edes nopea kauppareissu yleensä onnistu ilman kiukkua. Jos siis yritän käydä kaksin vauvan kanssa kaupassa, päättyy se reissu yleensä niin, että vauva on sylissä toisella käsivarrella, toisella yritän työntää vaunuja, ja ostoksista jää yli puolet hankkimatta. Ideapark-reissu pari viikkoa takaperin oli pääsääntöisesti yhtä tuskaa. Voittekin siis kuvitella, kuinka monta joululahjaa olen saanut hankittua... Ja minä kun aiemmin kuvittelin, että eihän se ole muuta kuin vauva mukaan ja menoksi! Oi, kuinka väärässä olinkaan.  Koska jo pelkästään äidin mielenterveyden takia meidän on pakko toisinaan liikkua ihmisten ilmoilla, olen viime aikoina yrittänyt totuttaa neitiä rengasliinaan. Näin saisin edes toisen käden vapaaksi kaupassa kulkiessamme, eikä aina tarvitsisi odottaa, että Isäntä ehtii meidän kanssa kaupoille. Nyt siis kaikki sormet ja varpaat ristiin, että neiti alkaa viihtyä liinassa.

Varsin tyytyväinen ja hymyilevä tyttö meillä muuten on, kunhan äiti ei liikaa raahaa ympäri kyliä. Päätä on kannateltu hienosti jo pidemmän aikaa, ja pikkuhiljaa lelut alkavat kiinnostaa. Pari kertaa on tyttö tainnut ihan vahingossa kääntyä kyljelleenkin, joten eiköhän se vatsalleenkin pyörähtäminen kohtapuoliin ole luvassa. Masuvaivatkin ovat alkuajoista jo helpottaneet huomattavasti, vaikkakin edelleen niitä paukkuja tulee tasaiseen tahtiin. Mutta hyvähän se on päästää pahat ilmat pois!

Ensi kerralla luvassa joulutunnelmia...

Ihanaa ja rauhallista joulunaikaa kaikille!

Kapalon taikaa

Jo ensimmäisinä öinä sairaalassa tuli selväksi, että jälkikasvumme on unissaankin varsin vilkasta sorttia. Kevyen unen vaiheessa neidin kädet viuhtovat edes takaisin ja usein niin paljon, että hän onnistuu itse huitomaan itsensä hereille. Onneksi Taysin ihanat kätilöt opettivat meidät kapaloimaan vauvan, jotta ne käpälät pysyisivät kurissa. Aikamoinen houdini tuo tuntui silti olevan, sillä jos kapalo jäi vähänkään löysäksi, olivat ne kädet taas esillä jo muutamassa minuutissa. Onneksi löysin sattumalta nettiä selatessani ratkaisun tähän ongelmaan - nimittäin kapalopussin. Niinpä matkalla sairaalasta kotiin poikkesimme lastentarvikeliikkeessä ostamassa söpön vaaleanpunaisen Love to Swaddle Up -kapalopussin.

Perinteisen kapaloliinan kietomisen sijaan kapalopussissa on kaksisuuntainen vetoketju, joten itsekseen vauva ei sieltä pääse karkaamaan. Kapalopussissa vauva myös saa kädet luonnolliseen asentoon ylöspäin ja jalat saavat olla pussin sisällä vapaina. Kapalopussin kangas on mukavan pehmeää ja kuivuu nopeasti pesun jäljiltä. Ainakin meillä tämä on toiminut hyvin ja neiti nukkuu yönsä pääsääntöisesti todella rauhallisesti. Nyt, kahdeksan viikon iässä, yöunille päästään pääsääntöisesti iltakymmenen ja yhdentoista välissä, ja kahdella syötöllä sikeitä vedetään yleensä suunnilleen aamuyhdeksään. Taitaa tyttö jo itsekin tietää, että on unien aika, kun kapalopussi otetaan esille. Tällä hetkellä meidän kuumakalle pärjää pussin sisällä vaippasiltaan, mutta tarvittaessa vauvalle voi pukea pussin sisään myös pyjaman tai bodyn.

Kapalopussi valitaan yleensä vauvan painon mukaan, ja kokoja on tarjolla aina 2-kiloisesta ylöspäin. Meillä oli ensimmäisenä käytössä S-koko, joka on siis tarkoitettu 3 -6 kiloisille vauvoille. Viime viikolla Isäntä kävi jo hakemassa kokoa isomman pussin (6 - 8,5 kiloisille), koska meidän neiti on kasvanut pituutta sen verran nopeasti, että tuo pienempi pussi alkoi jäädä pituudessa pieneksi. Ihan hyvin tuo isompikin pussi tuntuu jo toimivan, vaikka painoa tytöllä onkin vasta 5 kiloa. 

Meillä kapalopussi on siis toiminut todella hyvin, ja tulee varmasti olemaan käytössä vielä pitkään! Hintaa pussilla on vähän yli 30 euroa, mutta ainakin meillä se on ollut joka sentin väärti.

Elämää ipanaisen kanssa

Niin se aika rientää kun on mukavaa... Kuten ehkä arvata saattaa, viime aikojen blogihiljaisuuden syynä on tuo pieni ihminen, joka päätti tulla maailmaan kolmen päivän käynnistelyjen ja yhden kiireellisen sektion jälkeen maanantaina 26. syyskuuta. Tummat silmät ja tukka, 53 cm pituutta ja 4010 grammaa painoa oli tuolla pienellä rakkauspakkauksella, joka teki taloudestamme akkavallan. Pieni prinsessa sulatti välittömästi sekä isän että äidin sydämet.

Ihan helppo tuo jälkikasvumme maailmaantulo ei ollut. Synnytystä tosiaan käynnisteltiin perjantaiaamusta 23. syyskuuta alkaen Cytotecilla. Jotain alkoi tapahtua vasta myöhään sunnuntai-iltana, ja sunnuntain ja maanantain välisen yön vietinkin synnytyssalissa ilokaasua hengitellen. Synnytys kuitenkin eteni todella hitaasti, ja maanantaiaamuna vauvan sydänäänet alkoivat heiketä, joten lääkäri teki päätöksen kiireellisestä sektiosta. Yhdeksän pisteen neiti saapui vihdoin maailmaan aamupäivällä klo 10.36.

Sektion ja minulla todetun raskausmyrkytyksen vuoksi jouduimme viettämään sairaalassa synnytyksen jälkeen peräti viikon. Myös pikkuneitiä tutkittiin liian nopean hengitystiheyden vuoksi, mutta mitään hälyyttävää ei löytynyt, ja kotiinlähtiessä hengitystiheyskin oli tasaantunut normaalille tasolle. 

Viimeiset viikot olemmekin sitten opetelleet vauva-arkea kotona. Varsinainen sylivauva meillä tuntuu olevan käsissämme, eivätkä inhottavat ilmavaivat helpota asiaa yhtään. Koska tuo neiti ei vielä juurikaan viihdy itsekseen ja tuppaa vielä olemaan varsin vähäunista sorttia, ei äidillä ole ollut mahdollisuuksia istahtaa tähän tietokoneen ääreen pidemmäksi aikaa. Toivotaan, että nuo masuvaivat olisivat kohta jo ohi.

Sairaalakassi

No niin, syyskuun 11. päivä tuli ja meni, mutta tuo ipana on selkeästi sitä mieltä, ettei hänellä ole mikään kiire. Tällä hetkellä menossa siis rv 40 + 5, ja jos ei nyt tulevan viikonlopun aikana mitään tapahdu, saadaan ensi viikon alussa lähete äitiyspolille. Näillä näkymin synnytys käynnistetään tasan viikon päästä, mikäli tuo tenava ei sitä ennen itse ilmoita tulostaan. Toivon kyllä viimeiseen asti, että tästä selvittäisiin ilman käynnistystä.

Sairaalakassit sekä minua että kirppua varten ovat olleet pakattuina jo pari viikkoa. Tutkin erilaisia vinkkejä netistä pitkän aikaa ennen kassien pakkaamista, ja lopulta päädyin ahtaamaan omaan weekender-kassiini sekalaisen selviytymispakkauksen kosmetiikkaa, viihdykettä ja herkkuja. Tietysti joukossa on myös pieni määrä käteistä rahaa, kamera latureineen sekä kuulokkeet ja laturi puhelimelle. Mukaan pääsivät tietysti myös vaihtovaatteet Isännälle ja pari vaatekertaa itselle. Vaatteita on mukana ehkä jopa liikaa, mutta koska toiveissa on, että pääsemme osaston sijaan potilashotelliin, on siellä mukavampi kulkea omissa vaatteissa sairaalan kaapujen sijaan. Herkkuosastolle taisi kuvaushetken jälkeen Isännän toiveesta ilmaantua vielä yksi karkkipussi...

Koska sairaalan säilytystilat ovat yleensä varsin rajalliset, pakkasin uniriepua lukuunottamatta ipanalle oman sairaalakassinsa, jonka Isäntä voi sitten tuoda mukanaan, kun tulee meitä hakemaan. Unirievun pakkasin siis omaan kassiini, jotta se saadaan heti käyttöön.

Kuvassa olevat vaatteet ovat kokoa 56, ja kuvaushetken jälkeen heitin ihan varmuuden vuoksi kassiin vielä bodyn ja puolipotkarit koossa 50. Vaikka geeniperimän perusteella todennäköisempää onkin, että koon 50 vaatteet jäävät meillä kyllä käyttämättä. Mutta kun tilaa oli, eikä tässä tilanteessa voi mielestäni varautua liiaksi.

Miltä vaikuttaa, puuttuuko jommasta kummasta kassista jotain oleellista?

Miten teillä nukutaan?

Meillä ei nukuta. Juuri ollenkaan. Tai ainakaan minä en nuku.

"Isoilta tytöiltä" kuulemani perusteella saan kuitenkin olla onnellinen, että uniongelmat alkoivat vasta 38. raskausviikolla. Siihen asti sain pääsääntöisesti nauttia samanlaisista yöunista kuin ennen raskauttakin. Osaltaan tästä on varmasti kiittäminen moottorisänkyä, joka pääsääntöisesti mahdollistaa mukavan nukkumisasennon pallomahan kasvamisesta riippumatta. 

Viimeiset pari viikkoa olen kuitenkin saanut kärsiä mahdottomasta univajeesta, joka mitä ilmeisemmin tulee jatkumaan ainakin seuraavat viisitoista vuotta. Ellei enemmänkin. Nyt, kun pikkukirppu on vielä potkimassa kylkiluitani sisäpuolelta, ja raskausviikkoja on kasassa 38 + 6, on univajeeni yksinomaa sen syytä, etten pysty yöllä kääntämään kylkeä heräämättä. Eikä ihmisen vain yksinkertaisesti ole mahdollista nukkua läpi yön samalla kyljellä. Nyt tilanne on siis se, että nukun ehkä noin tunnin pätkiä, kunnes herään siihen, että täytyy vaihtaa asentoa. Käännyn toiselle kyljelle, jonka jälkeen saattaa helposti mennä puolikin tuntia ennen kuin taas saan unen päästä kiinni. Jonka jälkeen tietysti tunnin päästä sama toistuu. Unohtamatta tietenkään pissataukoa kerran tai kaksi yössä. Mutta noh, huomenna tasan viikko laskettuun aikaan, eli viimeistään kolmen viikon päästä yöunien vähyyden syynä on pallomahan sijaan se tyyppi, joka tuolla pallomahassa tällä hetkellä asustaa.

Tässä samalla kun nukkumisesta on puhe, niin onkin hyvä aika paljastaa miten tuo ipana tulee nukkumaan, kunhan siirtyy tämänhetkisestä hotellistaan pysyvämpään asuintilaan. Tai ei ehkä miten, mutta ainakin, että missä. Ehkä. Ainakin jossain kohtaa.

Menneiden kuukausien aikana ehdin pohtia useita eri vaihtoehtoja ipanan alkutaipaleen nukkumapaikaksi. Yhtenä päivänä suunnittelin vuokraavani Vaavi-ensisängyn, seuraavana taas laskin riittääkö Visa-kortin luottoraja Stokken Sleepi-sängyn ostoon. Selailin netistä erilaisia pinnasänkyjä ja kehtoja, tutkin hintoja ja kokovaihtoehtoja. Suunnittelin äitiyspakkauslaatikkoon reunapehmusteiden teettämistä ja mittailin meidän makuuhuonetta, että mitä sinne saa mahtumaan. Ja kaiken sen pähkäilyn jälkeen bongasin tori.fistä ihan perinteisen pinnasängyn, joka käytiin sitten Isännän kanssa hakemassa hurjaan viidenkymmenen euron hintaan. Uusi patja Ikeasta, petivaatteet Kodin1:n konkurssimyynnistä ja reunapehmuste ja mobile kirpparilta. Vielä pehmolelut nurkkiin, ja sänky on valmiina odottamassa, että käyttäjä kotiutuu. Aika söpöhän siitä tuli, vai mitä?

Ruokalahjoja eli pähkinä-suklaakeksit purkissa

Ihan ensimmäisenä on pakko sanoa, että oikein hävettää tämä viime viikot kestänyt blogihiljaisuus. Olen ollut äitiyslomalla nyt kolme viikkoa, tylsistynyt siinä samalla puolikuoliaaksi, enkä siltikään ole saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään. Aiheita kyllä olisi, toteutus vain on jäänyt aina ajatustasolle.

Ensimmäinen virallinen äitiyslomapäiväni oli siis maanantai 8. elokuuta. Jos olisin etukäteen tiennyt kuinka hyvässä kunnossa tulen olemaan ja olisin arvannut oman jaksamiseni määrän, olisin jäänyt töihin vielä ainakin pariksi viikoksi. Kyllä on tämän mamman päivät olleet pitkiä, kun on väkisin pitänyt keksiä jotain tekemistä, eikä aina huvita siivotakaan. Noh, pari viikkoa enää, ja eiköhän sitä tekemistä sitten riitä tuleviksi vuosiksi asti.

Elokuun alussa hyvä ystäväni muutti Turusta takaisin kotikaupunkiimme, ja huomenna olisi tarkoitus mennä tyttöporukalla tutustumaan hänen uuteen asuntoonsa. Koska minulla aikaa riittää, halusin itse tehdä jotain kivaa vietäväksi uuteen kotiin. Koska omien leipomusteni onnistumisesta ei todellakaan ole koskaan takeita, päädyin ruokalahjaan, jonka valmistumisessa saaja voi itse olla osallisena. Tadaa! Saanko esitellä pähkinä-suklaakeksit kauniissa lasipurkissa! 

Ideana on siis se, että purkissa on kaikki tarvittavat kuivat aineet keksien tekoon, ja kortin takapuolella valmistusohje. Saajan tulee hankkia itse ainoastaan voi ja kananmuna, jotta pääsee haluamallaan hetkellä leipomaan satsin herkullisia keksejä. 

Litran lasipurkin hankin ihan Prismasta ja korttiin ainekset löytyivät omista askartelulaatikoistani. Keksiaineet asettelin purkkiin kerroksittain, jolloin se on mielestäni myös kaunis katsella. 

Tarkemmat ohjeet löytyvät Vielä yksi pala... -blogista.

Isyyspakkaus 2016

Vähiin käy ennen kuin loppuu... Tasan kaksi työpäivää jäljellä ennen kuin tämä mamma laukkaa taapertaa äitiyslomalle. Aika projekti saada töissä kaikki keskeneräiset hommat sille mallille, että voin perjantaina hyvillä mielin sulkea työkoneen, siivota työpisteeni ja olla ihan hetken ajattelematta työasioita.

Pari viikkoa sitten sain kuningasidean isyyspakkauksen väsäämisestä, ja sitä yritin sitten koota Isännälle aina työpäivien jälkeen kauppareissuilla, ja piilotella hankintoja kotona, ettei yllätys paljastuisi liian aikaisin. Vaikka alkukesästä tutustuimmekin äitiyspakkauksen sisältöön yhdessä, tunsin Isännän jääneen silti turhan vähälle huomiolle tänä raskausaikana. Keskitytäänhän neuvolakäynneilläkin pääsääntöisesti vain äidin ja tulevan lapsen hyvinvointiin, ei niinkään isän. Ja varmasti ihan yhtä lailla tuleva elämänmuutos myllertää myös siellä isin sisuksissa.

Yritin siis koota Isännälle isyyspakkauksen, joka sopisi nimenomaan hänen persoonaansa. Halusin hänen myös tietävän kuinka paljon arvostan hänen tukeaan kuluneiden ei-niin-helppojen kuukausien aikana ja tietysti kuinka paljon rakastan. Ja uskon, että pakkaus kyllä omalla tyylillään kertoi tämän kaiken.

Jotta alkufiilis olisi mahdollisimman aito, väkersin koneella Kelan päätöksen isyyspakkauksen myöntämisestä, ja piilotin kuoren tavallisen postin joukkoon viime viikolla. Taisi Isäntä hetken aikaa ihmetellä kirjeen sisältöä, sen verran hiljaiseksi veti lappua lukiessaan. Järkytyksestä toivuttuaan tajusi sentään kävellä makuuhuoneeseen ja etsiä kirjeessä mainitun pakkauksen vaatekaappimme uumenista.

Pakkauksen sisältöä valitessani pyrin keskittymään sekä tulevaan isään että lapseen niin, että laatikosta paljastuisi molemmille jotakin - ihan kuin äitiyspakkauksessakin. Tosin äitiyspakkauksessa paketin saajaa ei ole järin henkilökohtaisesti ajateltu. Jokaiseen osioon laitoin vielä lapun kiinni, joka edes vähän vinkkaa tuotteen tarkoitusperistä.

Kun sotku yllättää: Vaippoja ja pyllypyyhkeitä

Kun tissit ovat vapaalla: Tuttipullo ja äidinmaidonkorviketta

Äänenvaimennin: Tutteja

Kun äänenvaimennin ei riitä: Korvatulpat

Yhteisiin kylpyhetkiin: Kylpyöljy ja kylpylelut

Univajeeseen ja aikaisiin herätyksiin: Starbucks Double Shot Espresso -kahvijuoma

Juhlahetkeen: Sweets-sikareita ja pikkupullo konjakkia

Joskus vaan pitää saada suklaata: Kaksi Kismetiä

Yhteisiin lätkähetkiin: Tappara-body

Tapaamisiin Nukkumatin kanssa: I <3 dad -yöpuku

Kun on leikin aika: Brion leluvasara

Vapaudu vaipanvaihdosta -kortti. Kolme korttia (joista tietysti kysyttiin saako niitä lisää)

Ettei menisi sormi suuhun: Vauva - omistajan opas -kirja

Maailman parhaalle isälle: Spreadshirt.fi:stä tilattu t-paita

Ettei varpaita palele: Vaipanvaihdon suomenmestari -sukat, mukana sukat myös vauvalle

Ihan otettu ja yllättynyt tuntui Isäntä lahjastaan olevan, ja uskoisin, että tämä pieni huomionosoitus tuli ihan tarpeeseenkin. Mitäpä sitä ei rakkaansa eteen tekisi. <3

Vauvan kuljetusvälineistö

Kuten viime kerralla lupasin, on aika paljastaa mikä edellisen postauksen vaihtoehdoista muutti meille. Tätä pohdittiin pitkään ja hartaasti, mutta viimein pääsimme Isännän kanssa molempia tyydyttävään lopputulokseen - vaikka täytyy myöntää, että kyllä se taisin enimmäkseen olla minä, joka sen päätöksen sai tehdä. Ehkä tuo Isäntäkin ajatteli sen niin, että minä kuitenkin olen se, joka tuota kuljetusvälineistöä enimmäkseen siirtelee paikasta A paikkaan B.

Pitkän ja hartaan pohtimisen jälkeen päädyimme vauvan kuljetusvälineistössä kaksikkoon Hartan Topline X ja Cybex Cloud Q.

Vaunujen runko vaikutti sopivan jämäkältä mutta kuitenkin myös joustavalta, mikä helpottaa kulkemista toisinaan hyvinkin epätasaisella soratiellä. Kova vaunukoppa on tilavan tuntuinen, eivätkä nuo suloiset eläinkuvat vaunukopan vuorissa ja ratasosan selkänojassa ainakaan haittaa tee. Koppa on helppo irrottaa rungosta ja vaunut saa myös näppärästi kasaan. 

Adapterin ansiosta myös Cybexin kaukalo istuu nätisti vaunujen runkoon, ja koska kaukalo on makuuasentoon liikkuvaa mallia, voi vauvaa pitää kaukalossa pidempiä aikoja kuin tavallisessa. Vauvan selkä pysyy siis ergonomisessa asennossa eikä esim. kauppareissuille tarvitse ottaa vaunukoppaa mukaan.

Näillä vermeillä tulevaa perheenjäsentä siis kuskataan tulevaisuudessa ympäriinsä. Toivon kovasti, että varsinkin Hartanit lunastavat odotukseni ja rämpivät kanssani kunnialla läpi tulevan syksyn ja talven loska- ja lumikelien. 

Kuljetuspuuhia eli asiaa yhdistelmävaunuista

Lastenvaunut - tuo lähes tuhannen euron sijoitus kulkupeliin, jota ei oikeastaan pysty kunnolla edes koeajamaan ennen tositoimia. Meillä tätä sijoitusta on pähkäilty jo jonkin aikaa, ja silti tuntuu, ettei tässä tulla hullua hurskaammaksi. Vaihtoehtoja on vaikka muille jakaa, ja lopulta päätös täytyy varmaan tehdä pitkää tikkua vetämällä tai noppaa heittämällä, koska eihän minkään vaunumerkin sopivuudesta juuri meidän käyttöön voi varmaksi tietää ennen kuin olen syksyn loskakeleissä rämpinyt kuraisilla sorateillä kyseistä menopeliä työntäen. Ah, mikä ihana mielikuva.

Jos Isäntä saisi yksinään päättää, olisi meidän jälkikasvun kulkupelinä varmasti jotakin tällaista:

Noh, ehkä tämä päätös pyritään kuitenkin ainakin jollain tasolla tekemään yhdessä. Kävimmekin juhannusta edeltävällä viikolla pyörähtämässä muutamissa lastentarvikeliikkeissä perehtymässä tuohon lastenvaunujen loputtomaan suohon, ja pyytämässä tietysti tarjoukset aina kunkin liikkeen eniten miellyttävimmästä kulkupelistä. Jotta selviäisimme mahdollisimman monesta asiasta kerralla mahdollisimman helpolla ilman raskaushormonien aiheuttamia itkupotkuraivareita, pyysimme aina tarjouksen ns. koko paketista - sisältäen siis yhdistelmävaunujen lisäksi myös turvakaukalon, autotelakan sille ja adapterit, joilla turvakaukalon saa vaunujen runkoon kiinni. 

Vaikka meillä ei kummallakaan ennestään ole juurikaan kokemuksia erilaisista vaunuista, oli meillä pari selkeää vaatimusta ipanan tulevan menopelin suhteen:

* kiinteät etupyörät, koska en todellakaan halua rämpiä loskaisella tiellä pienten, kääntyvien eturenkaiden armoilla

* tilava vaunukoppa, koska Isännän geeneillä tyyppi on todennäköisemmin iso kuin pieni. Edellinen sukuun tullut vauva oli syntyessään 57 cm pitkä (auts!)

* neutraali väritys, koska unisex on in. Ja soratien pöly näkyy vähemmän harmaissa kuin esim. kirkkaanpunaisissa vaunuissa.

* Isännällekin sopiva työntökorkeus.

Näillä siis lähdettiin liikkeelle. Turvakaukalon suhteen ei erityisvaatimuksia ollut, joten siinä luotettiin aina kulloisenkin myymälän henkilökunnan mielipiteeseen. Neljä liikettä, neljä eri vaihtoehtoa:

Ensimmäisessä liikkeessä parhaimmilta vaihtoehdoilta tuntuivat Emmaljungan Duo Edge -vaunut Combi-rungolla ja värissä Granit. Kyllä näitä heilutellessa ja töniessä ymmärsi, miksi Emmaljunga on Suomessa niin suosittu, ja nimen tietävät myös ne, joille aihe ei ole ajankohtainen. Kova vaunukoppa vaikutti tilavalta ja runko kestävältä. Pienen miinuksen teki heittoaisan puute ja rungon melko massiivinen koko. Tuohon Maxi-Cosin kaukaloon ihastuin jo pelkän värin perusteella. :)

Seuraava liike tarjosi meille Hartanin Topline X -vaunuja värissä 940 (kuvassa vaunukoppa) sekä siihen kaveriksi Cybexin Cloud Q -turvakaukaloa, kuvasta poiketen mustana. Emmaljungien jälkeen Hartanit vaikuttivat hieman huterammilta, mutta koon puolesta runko meni sievemmin kasaan. Söpöyspisteitä kovan vaunukopan sisältä löytyneistä yli-ihanista eläinkuvista! Cybexin turvakaukalo jäi kyllä kiinnostamaan sen ollessa yksi harvoja makuuasentoon kallistuvia kaukaloita. Autossa tuota ominaisuutta ei tietenkään saa käyttää, mutta voisi olla ihan näppärä esim. kauppareissuilla, jos muksu sattuu nukahtamaan turvakaukaloon. Ainakin kaupassa pyörimisen ajaksi tuon saisi hieman ergonomisempaan asentoon.

Kolmannen liikkeen tarjonnasta vaihtoehdoksi muodostui kaksikko Gesslein F6 ja Maxi-Cosi. Saksalaisen Gessleinin vaunuja minulle oli etukäteen jo kehuttu, joten halusin ehdottomasti ottaa ne vaihtoehdoksi. Erotuksena muihin vaihtoehtoihin, F6:ssa tulee mukana vaihdettavat etupyörät, eli satunnaisia shoppailureissuja varten olisi sitten olemassa ne pienet, kääntyvät pyörät. Vaunukoppa näissä vaikutti edellisiä pienemmältä, ja hinta taas vastaavasti aika paljonkin isommalta. 

Kolmannessa putiikissa tosiaan vaunujen kaveriksi tarjottiin samaa Maxi-Cosin Pebble Plus -kaukaloa, joka ilmeisesti tuntuu olevan varsin suosittu. Ja onhan tuo turkoosi kyllä ihan syötävän söpön värinenkin!

Viimeisen tarjouksen teki neljäs lastentarvikeliike, josta löytyi pariskunta Jedo ja Kiddy. Puolalaisissa Jedo Bartatina Memo -vaunuissa oli ehdottomasti näistä meidän vaihtoehdoista tilavin vaunukoppa. Vaunut vaikuttivat ihan tukevilta ja olivat porukasta selvästi edullisimmat. Saksalaisen Kiddyn Evolution Pro 2 -kaukalo taas vaikutti hyvin samanlaiselta Cybexin Cloud Q:n kanssa. Myös Kiddyn saa vauvan selän kannalta optimaaliseen makuuasentoon.

Näiden neljän vaihtoehdon välillä sitä on sitten pähkäilty jonkin aikaa. Harkitsin toki myös käytettyjen vaunujen ostamista, ja sen tiimoilta vietin useammankin tunnin niin tori.fi:ssä kuin Facebookinkin lastentarvikekirppareilla. Jossain kohtaa kuitenkin päädyimme Isännän kanssa siihen, että taitaa olla turhan iso vaiva lähteä ajelemaan ympäri maakuntaa haistelemassa käytettyjä vaunuja ja niiden mahdollisia homepesäkkeitä ja tutkimassa onko kaikki ruuvit tallella. Helpommalla päästään, kun ostetaan uudet ja pidetään niistä hyvä huoli. Onpahan ainakin takuu olemassa.

Minkä setin sinä näistä valitsisit? Tai mitä ylipäätään vaadit vaunuilta?

Seuraavassa postauksessa selviää, mikä kaksikko meille kotiutuu...

Surprise! eli työkavereiden järjestämät vauvakutsut

Viime lauantaina koin ihanan yllätyksen, kun rakkaat työkaverini olivat päättäneet järjestää minulle yllätyksenä vauvakutsut eli baby showerit. Minut oli vain pyydetty yhden kollegani luo käymään, enkä osannut aavistaakaan mitä tuleman pitää. Yllätys olikin siis melkoinen, kun astuin sisään ilmapallojen täyttämään olohuoneeseen, ja lähimmät työkaverini hyppäsivät esiin piiloistaan.

Seuraavat tunnit siis vietimme porukassa herkutellen, höpötellen ja elämästä nauttien. Naurua ei tästä kokoontumisesta puuttunut, ja jälleen kerran kiitinkin hiljaa mielessäni niitä elämän käänteitä, jotka aikanaan saivat minut päätymään nykyiseen työpaikkaani.

Jokainen paikallaolijoista (itseäni lukuunottamatta tietysti) oli tehnyt osansa herkkupöydän antimien suhteen, ja kaikki maistui erinomaisesti. Ja voin myöntää, että myös kyytipoikana ollut Freixenet'n alkoholiton kuohuviini maistui erityisen hyvältä! Mitään pelejä tai leikkejä ei illanvietto sisältänyt, enkä niitä erityisesti kaivannutkaan. Minulle riitti rento yhdessäolo ihanien ystävieni kanssa.

Olihan siellä tietysti lahjojakin... Ipana sai kaikkea ihanaa, ja nyt voinkin hyvillä mielin ruksia pois hankintalistalta niin unirievun, ja Sophie La Girafe -purulelun kuin ensimmäiset vaippaostoksetkin. Vaippakakku oli jopa koottu kolmesta eri vaippamerkistä, joita voin sitten syksyn tullen vertailla ja päättää meille sopivimman. Ihana ajatus!

Jos joku lukijoista tunnistaa olleensa läsnä näissä bileissä, en voi kuin kiittää vielä kerran.

Ihana ilta oli!

Home Sweet Home eli matkakuulumisia

Täällä ollaan taas! Kesäloma, part 1 on jo takanapäin, samoin kuin ikimuistoinen Barcelonan reissu. Aivan ihana kaupunki kyllä kyseessä, ja voin sitä lämpimästi suositella lomakohteeksi kenelle tahansa. Harvassa paikassa kun saa yhtä vaivattomasti yhdistettyä suurkaupunkiloman ja rantaloman samaan pakettiin!

Plaça de Catalunya

Meillä kolmella matka meni kaikin puolin hyvin. Ipana ei hermostunut lentokoneessakaan, vaan veteli sikeitä suurimman osan matkasta - mitä nyt pari kohtukärrynpyörää piti välillä heittää. Itse satsasin jo ennen matkaa kunnollisiin lentosukkiin välttääkseni mahdolliset veritulpat ja ylimääräiset turvotukset. Kolmen ja puolen tunnin lennon aikana kittasin lähes pari litraa vettä ja kävin pari kertaa kävelyllä koneen käytävällä. Ainakin näillä eväillä matka meni varsin mainiosti! 

Huvivenesatama

Koska Katalonian pääkaupungissa nähtävää ja koettavaa riittää, oli jo ennalta-arvattavissa, että kävelykilometrejä matkan aikana kertyy väkisinkin. Reissussa perehdyimme kaupungin metrolinjaston toimintaan sen verran, että uskalsimme pidemmät välit liikkua julkisilla, mutta silti älykellon askelmittarin mukaan kävelyä kertyi päivittäin keskimäärin 15 kilometriä, ja koko viikon aikana yhteensä miltei 120 kilometriä! Huh! Jalat kyllä huusivat hoosiannaa joka ilta, kun palasimme hotellille, mutta siitä huolimatta seuraavana päivänä jatkettiin taas samaan malliin eteenpäin. Toki kroppaa kuunnellen mentiin joka päivä, eli tarvittaessa kävelyvauhtia hidastettiin ja siirryttiin kadun varjoisammalle puolelle. Ja vettä - sitä kului reippaasti! Koko reissun ajan lämpötila huiteli siinä + 25 ja 29 asteen välillä (täydellistä!), joten vesipullo meillä oli matkassa käytännössä aina. Useampi litra sitä päivän aikana kului niin minulla kuin Isännälläkin.

Casa Batlló

Kulttuuriin ja urheiluun liittyvien nähtävyyksien lisäksi Barcelona on myös melkoinen shoppailijan paratiisi! Tarjolla on aika pitkälti kaikkea maan ja taivaan väliltä H&M:n ja Primarkin tyylisistä edullisemmista putiikeista aina Michael Korsiin ja Louis Vuittoniin tarjoamaan luksukseen asti. Kaltaiselleni himoshoppaajalle olikin reissussa tavallaan vaikeinta (ja haikeinta) pyöriä kaupoissa, kun oikein mitään ei voinut tai ollut kannattavaa ostaa. Vaatteet ja kengät - kuka tietää minkä kokoisia niitä syksyllä tarvitsee? Laukut - vaunujen kanssa taitaa hoitolaukkua lukuunottamatta muut jäädä käyttämättä. Ipanaa ajatellen taas ei kesäkuisesta Barcelonasta oikein löytynyt syyskuun vauvalle sopivia vaatteita. Kaikki bodyt olivat pääsääntöisesti lyhythihaisia, ja kaikkihan sen tietävät, ettei Suomen syksyssä lyhythihaisilla bodeilla ja paidoilla tee yhtään mitään. Jotain pientä kuitenkin tarttui mukaan:

Ensimmäiset matkapäivät vietimme MotoGP-kisoja katsomassa Circuit de Catalunyalla parinkymmenen kilometrin päässä Barcelonasta. Koska myös tenavalle piti saada jokin matkamuisto kisoista, tarttui sieltä mukaan suosikkimme Jorge Lorenzon fanikojulta ruokalappu. Hard Rock Cafesta oli tietysti pakko ostaa tyypille rock-henkinen body, vaikka värivaihtoehdot olivatkin tylsästi vaaleansininen tai vaaleanpunainen. Tulin siihen tulokseen, että vaaleansininen käy molemmille, vaaleanpunaista en taas ehkä pojalle laittaisi. Samalla periaatteella isäntä valitsi United Colors of Benettonilta suloiset nallepylly-housut.

Ehdoton suosikkini reissun ostoksista on vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyvä C&A:sta ostettu Dumbo-setti. Hintaa tällä suloisuudella oli huimat 12,90 euroa, ja sisälsi siis sekä potkarit että pitkähihaisen bodyn. Eihän tuota voinut jättää ostamatta! Samaan kastiin menee myös Primarkista löytynyt kymmenen euron setti, jossa mukana potkupuku, pitkähihainen kietaisubody, pipo ja ruokalappu.

Primarkilta mukaan tarttui myös kolme puklurättiä huimaan neljän euron hintaan sekä kolme paria sukkia kahdella eurolla. Tumput ostettiin tuon Dumbo-setin kanssa C&A:sta. 

Kuten kuvista ehkä on havaittavissa, meillä suositaan tällä hetkellä melko neutraalia väritystä ipanan vaatevarastossa. Olen tullut siihen tulokseen, että niin kauan kuin minä saan päättää, saavat räikeät ja moniväriset vaatteet jäädä kauppaan. Toki jos niitä lahjaksi jostain tulee, niin pääsevät varmasti käyttöön. Lähinnä ajattelin tämän siltä kantilta, että niitä vaaleanpunaisia tai -sinisiä (ja tietysti muunkin värisiä) vaatekappaleita kertyy tulevina vuosina varmasti ihan riittämiin ainakin siinä vaiheessa, kun muksu itse saa pukeutumisestaan päättää. 

Rakkauden lukkoja Tibidabo-vuorella

Tämä viikko lusitaankin sitten taas työmaalla, ja sen jälkeen luvassa on kesäloma, part 2. Saa nähdä mitä sinne keksitään. Ehkä viimein jopa niitä vaunuhankintoja tai vastaavaa?