Hormonihirviön nousu ja tuho

Muistatko joskus kuulleesi, että raskaana olevan naisen mielialat voivat vaihdella, ja nauru voi muuttua itkuksi hyvinkin nopeasti? Minä muistan. Ja viimeaikoina olen sen kokenut ihan itsekin - tai lähinnä Isäntä on päässyt sen kokemaan joutuessaan tulilinjalle useampaankin otteeseen. 

En siis normaalisti ole mainittavasti esim. mustasukkainen, mutta tässä raskauden hormonimyllerryksessä nekin tunteet ovat nousseet pintaan. Ehkä se on jokin äidin vaisto - omaa reviiriä pitää puolustaa viimeiseen asti. Parit itkupotkuraivaritkin Isäntä on päässyt todistamaan, mutta on onneksi (tai ainakin toivottavasti on) uskonut, kun olen pistänyt kohtaukset hormonien piikkiin. Sukka lattialla voi olla maailmanloppu, ja Isännän puhelimeen saapuva Whats App -viesti naispuoliselta kaverilta saa kaikki mahdolliset vainoharhaiset skenaariot myllertämään päässäni.

Onneksi olen jo itse alkanut tiedostamaan ne asiat, jotka tässä tilassa saavat hermot romahtamaan ja maailman sekaisin. Näin ollen osaan jo välttää tilanteet ennen niiden syntymistä - ainakin suurimman osan ajasta. Sääliksi käy lähinnä tuota Isäntää niinä hetkinä, kun joutuu kestämään niitä itkupotkuraivareita. Ei, se en ole minä, vaan Hormonihirviö.

Edellisessä postauksessa taisin mainita tilanneeni täydennystä vaatevarastooni Brittiläisestä Asos-nettikaupasta - ja ensimmäisen onnistuneen kokemuksen jälkeen tilaan varmasti toistekin! Äitiysvaatevalikoima Asoksella oli huomattavasti suomalaisia nettikauppoja laajempi, ja hintatasokin tuntui edullisemmalta. Koska koot ovat UK-merkinnöillä, enkä ole niihin aiemmin juuri perehtynyt, poimin tähän ensimmäiseen tilaukseeni vaatteita vain ale-osastolta. Jos kokovalintani menisi ihan pieleen, ei siitä koituisi niin suurta tappiota.

Maksoin tuotteet heti tilauksen yhteydessä Paypal-tilin kautta. Asoksella toimitus on ilmainen yli 30 euron tilauksissa, joten mitään ylimääräisiä kuluja siitä ei tullut. Laitoin tilauksen menemään helmikuun 11.päivä, ja viime viikon perjantaina eli reilu viikkoa myöhemmin, paketti oli tuotu postilaatikkoomme. Kohtuullisen nopeaa toimintaa siis, varsinkin kun otetaan huomioon, että kyseessä oli Suomen rajojen ulkopuolelta postitettu paketti.

Kuvat lainattu www.asos.com

Yhdet housut olivat paketista jääneet pois tuotteen loppumisen vuoksi, mutta niistäkin rahat palautuivat Paypalin kautta suoraan pankkitililleni nopeammin kuin ehdin kuvitellakaan. Käytän normaalisti yläosissa kokoja 40-42, joten tilaamani paidat olivat UK-merkinnöillä kokoa 12, yksi taisi testiksi olla kokoa 14. Ihan vielä nämä eivät käyttöön pääse, mutta kun tuo masu tuosta vielä kasvaa, niin uskoisin näille kyllä käyttöä löytyvän. Hintaa noilla kuvien paidoilla ja mekolla oli yhteensä hieman yli 40 €. 

Jos siis kaipaat hieman Suomen kauppoja suurempaa valikoimaa äitiys- ja imetysvaatteissa, niin ensimmäisen kokemuksen perusteella voin kyllä suositella tätä verkkokauppaa! Palautusprosessiin minun ei toki tarvinnut tutustua, joten siitä en osaa sanoa, mutta koska palautuksessa postikulut joutuu käsittääkseni maksamaan itse, on usein järkevämpää myydä ne harhaostokset vain eteenpäin kirpparilla tai vaikka huuto.netissä.

Villasukkia ja vaateongelmia

Heti alkuun tunnustus - en ole vielä ihan sinut tämän kasvavan mahani ja varsinkaan painonnousun kanssa. Raskausviikkoja on nyt kasassa 10+4, ja painoa on tullut lähes 7 kiloa - eli siis valtavasti! Toki joukossa saattaa olla pari joulukiloakin, mutta silti... Kaikki mahdolliset raskausoppaat sanovat, että tässä vaiheessa raskaus ei vielä näy ulospäin, mutta kyllä minusta ainakin tuntuu, että töissä mahan piilottelu on tässä kohtaa jo ihan turhaa. Pari työkaveria toki jo tietää asiasta, ja lisäksi yksi kysyi ihan suoraan, että olenko raskaana, ja yksi vain ohimennen sivulauseessa sanoi "sitten kun saat sen vauvan..." Käytännössä siis ihan sama, vaikka unohtaisin nuo löysät neuleet ja mahan piilottelun. Yhtä lailla voisin pukeutua niihin paitoihin, jotka vielä juuri ja juuri menevät päälle, ja olla ihan rehellisesti raskaana. Jotenkin vaan sitä on oppinut, että pitäisi edes yrittää piilotella sinne ensimmäiseen ultraan asti. Reilu viikko siis vielä.

Ensimmäiset äitiysfarkut kävin ostamassa kuluneella viikolla. Kaikki vanhat farkkuni ahdistavat, sillä vaikka ne mahtuisivat päälle, painaa nappi istumatyössä ikävästi vatsaa. Mammafarkkujen kanssa tuota ongelmaa ei ole, mutta kaappiin nekin jäivät vielä odottelemaan, koska ne jalassa ei kenellekään enää jäisi epäselväksi olenko raskaana vai en. Viimeisen viikon olen siis kulkenut ainoissa kuminauhavyötäröisissä farkkulegginseissäni, yrittänyt vetää mahaa sisään ja aina kotiin tullessani vaihtanut välittömästi mukavat lökäpöksyt jalkaan.

Yhdet itkupotkuraivaritkin olen jo onnistunut saamaan, kun piti lähteä ulkoilemaan, mutta ei meinannut löytyä housuja, jotka mahtuisivat päälle. 

On muuten kalliita nuo äitiysvaatteet. Olen tutkinut viime päivinä aika monen verkkokaupan valikoimia, ja itsekseni miettinyt, miten näistä kukaan voi pulittaa niin valtavia summia. Monta kymppiä paidasta, jota voit pitää muutaman kuukauden, ja sen jälkeen joko kierrättää eteenpäin, hävittää tai jemmata johonkin. Ja farkut, useammassa paikassa pyydetään lähes 100 euroa farkuista. Onneksi kuvan H&M Mama -malliston skinny jeansit maksoivat vain kolmisen kymppiä.

Jos siis tiedätte edullisia nettikauppoja tai ihan oikeitakin kauppoja, joista saa äitiysvaatteita kasvavaa mahaa varten, niin vinkkejä otetaan ilolla vastaan. Huuto.netiä olen jo selaillut toiveissa löytää edullisesti jotain kivaa, ja parilla kirppikselläkin pyörähtänyt. Asos-nettikaupasta sain onneksi tehtyä ihan edullisen tilauksen alesta, sieltä siis muutama paita ja yhdet housut tulossa. Niistä lisää myöhemmin, kun paketti Briteistä joskus kotiutuu. 

Koska äidin lisäksi myös pieni Tero-Kyllikki tulee varmasti tarvitsemaan jotain päällepantavaa, kaivoin kutimet pitkästä aikaa esiin. Novitan uudesta Aalto-langasta sai väkerrettyä aika söpöt sukat, vaikkeivat ne ihan identtiset keskenään olekaan. Ja ovat ehkä sopivat vasta joskus ensi talvena. Rakkaudella tehdyt kuitenkin. 

Äiti on nyt vähän huonovointinen...

Juuri kun viime kerralla sanoin ääneen, ettei raskausoireita ole juurikaan ollut, päätti herra Etova tulla kylään. Helpolla olen päässyt edelleenkiin, koska norjankieliset keskustelut vessanpöntön kanssa eivät ole missään vaiheessa tulleet kuvioihin, mutta edellisen postauksen jälkeiset kaksi viikkoa on mennyt pääsääntöisesti pahaa oloa nieleskellessä, röyhtäillessä ja apukeinoja miettiessä.

Tosiaan, neuvolakäynnin jälkeen aamupäivät ovat menneet jotakuinkin niin, että raahaudun töihin seitsemän huitteilla, jolloin olo on vielä mitä parhain. Aamupalasmoothieni heitän huiviin kahdeksan jälkeen, ja viimeistään varttia vaille kymmenen saan ruveta himmaamaan työtahtia huonon olon vuoksi. Koska työpäivistä on kuitenkin selvittävä, olen yrittänyt keksiä milloin mitäkin apukeinoja etovan olon lievittämiseksi. Taisivat siinä jo työkaveritkin ihmetellä, kun roudasin kaupasta työpöydälle niin viinirypäleitä, suklaata, suolakeksejä kuin salmiakkipastillejakin. Ja tiedän kyllä, että uusien suositusten mukaan salmiakin syönti on raskausaikana kokonaan pannassa, mutta en kuitenkaan usko, että yhden pastillin imeskeleminen silloin tällöin aiheuttaa varsinaista haittaa tuolle kohdussani asustelevalle tyypille. Varsinkin, kun se todella helpottaa sitä etovaa oloa!

Erilaisten ruoka-ainekokeilujen lisäksi googletin tietysti myös vaihtoehtoisia keinoja raskauspahoinvoinnin lievittämiseen, ja törmäsin sitä kautta pahoinvointirannekkeisiin. Olen kyllä joskus kuullut, että esim. meripahoinvointia voidaan lievittää joillain rannekkeilla, mutta koska en itse moisesta vaivasta ole koskaan kärsinyt, en ole perehtynyt asiaan tarkemmin. Viikon jatkuneen oksettavan olon väsyttävänä olin kuitenkin valmis kokeilemaan mitä tahansa, ja eräänä päivänä marssinkin työpäivän jälkeen apteekkiin moisia ihmetyksiä etsimään. Nopean hyllyjen välissä pyörähtelyn jälkeen olin valmis suuntaamaan kohti kotia Sea Band -pahoinvointirannekkeet laukussa.

Kodin rauhassa perehdyin hommaan hieman tarkemmin. Kyse on siis puuvillaisista rannekkeista, joissa on molemmissa yksi muovinen pallura. Tämä pallura pitäisi siis asettaa ranteen sisäpuolelle ohjeiden mukaisesti, jolloin se stimuloi koko ajan sitä akupunktiopistettä, joka helpottaa pahoinvointia. Rannekkeet tulisi pitää molemmissa käsissä, ja niitä voi pitää joko jatkuvasti, tai tarvittaessa.

En ole ihan varma, oliko näistä mitään apua. Toisinaan tuntui, että pahoinvointi helpotti, mutta välillä olo pysyi samana rannekkeiden kanssa kuin ilmankin. Sijainnin kanssa nämä ovat ilmeisesti todella tarkkoja, eli jos pallura ei osu oikeaan kohtaan, ei rannekkeista ole mitään apua. Toki kaikilla ihmisillä akupunktiopisteiden stimulointi ei muutenkaan auta.

Koska ehdin jo toivoa, että rannekkeet maagisesti poistaisivat sen päiväkausia jatkuneen ällöttävän olon, olin tietysti pettynyt ja ärsyyntynytkin, kun ne eivät toimineet kunnolla. Tästä sisuuntuneena marssinkin seuraavaksi luontaistuotekauppaan, josta mukaan tarttui purkillinen B6-vitamiinia. Jostain kun olin lukenut, että sekin saattaisi auttaa. Nykyään aamun vitamiinisettiini kuuluu siis muiden lisäksi myös kyseinen pilleri.

Tiedä sitten johtuuko tuosta B6-vitamiinista vai mistä, mutta nyt pahoinvointi tuntuu ainakin osittain helpottaneen. Saattaa toki johtua myös siitä, että toinen kolmannes lähenee uhkaavasti (nyt siis rv 10+1), mutta tässä kohtaa minulle on aivan se ja sama, mikä se syy on. Pääasia, että olen jo kolme (!) päivää pystynyt toimimaan ilman sitä, että jatkuvasti täytyy miettiä oksennanko vaiko enkö. Ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu!

Entäs te muut saman asian kanssa painivat? Mitkä ovat teidän luottokeinojanne hillitä raskauspahoinvointia?