Juuri kun viime kerralla sanoin ääneen, ettei raskausoireita ole juurikaan ollut, päätti herra Etova tulla kylään. Helpolla olen päässyt edelleenkiin, koska norjankieliset keskustelut vessanpöntön kanssa eivät ole missään vaiheessa tulleet kuvioihin, mutta edellisen postauksen jälkeiset kaksi viikkoa on mennyt pääsääntöisesti pahaa oloa nieleskellessä, röyhtäillessä ja apukeinoja miettiessä.
Tosiaan, neuvolakäynnin jälkeen aamupäivät ovat menneet jotakuinkin niin, että raahaudun töihin seitsemän huitteilla, jolloin olo on vielä mitä parhain. Aamupalasmoothieni heitän huiviin kahdeksan jälkeen, ja viimeistään varttia vaille kymmenen saan ruveta himmaamaan työtahtia huonon olon vuoksi. Koska työpäivistä on kuitenkin selvittävä, olen yrittänyt keksiä milloin mitäkin apukeinoja etovan olon lievittämiseksi. Taisivat siinä jo työkaveritkin ihmetellä, kun roudasin kaupasta työpöydälle niin viinirypäleitä, suklaata, suolakeksejä kuin salmiakkipastillejakin. Ja tiedän kyllä, että uusien suositusten mukaan salmiakin syönti on raskausaikana kokonaan pannassa, mutta en kuitenkaan usko, että yhden pastillin imeskeleminen silloin tällöin aiheuttaa varsinaista haittaa tuolle kohdussani asustelevalle tyypille. Varsinkin, kun se todella helpottaa sitä etovaa oloa!
Erilaisten ruoka-ainekokeilujen lisäksi googletin tietysti myös vaihtoehtoisia keinoja raskauspahoinvoinnin lievittämiseen, ja törmäsin sitä kautta pahoinvointirannekkeisiin. Olen kyllä joskus kuullut, että esim. meripahoinvointia voidaan lievittää joillain rannekkeilla, mutta koska en itse moisesta vaivasta ole koskaan kärsinyt, en ole perehtynyt asiaan tarkemmin. Viikon jatkuneen oksettavan olon väsyttävänä olin kuitenkin valmis kokeilemaan mitä tahansa, ja eräänä päivänä marssinkin työpäivän jälkeen apteekkiin moisia ihmetyksiä etsimään. Nopean hyllyjen välissä pyörähtelyn jälkeen olin valmis suuntaamaan kohti kotia Sea Band -pahoinvointirannekkeet laukussa.
Kodin rauhassa perehdyin hommaan hieman tarkemmin. Kyse on siis puuvillaisista rannekkeista, joissa on molemmissa yksi muovinen pallura. Tämä pallura pitäisi siis asettaa ranteen sisäpuolelle ohjeiden mukaisesti, jolloin se stimuloi koko ajan sitä akupunktiopistettä, joka helpottaa pahoinvointia. Rannekkeet tulisi pitää molemmissa käsissä, ja niitä voi pitää joko jatkuvasti, tai tarvittaessa.
En ole ihan varma, oliko näistä mitään apua. Toisinaan tuntui, että pahoinvointi helpotti, mutta välillä olo pysyi samana rannekkeiden kanssa kuin ilmankin. Sijainnin kanssa nämä ovat ilmeisesti todella tarkkoja, eli jos pallura ei osu oikeaan kohtaan, ei rannekkeista ole mitään apua. Toki kaikilla ihmisillä akupunktiopisteiden stimulointi ei muutenkaan auta.
Koska ehdin jo toivoa, että rannekkeet maagisesti poistaisivat sen päiväkausia jatkuneen ällöttävän olon, olin tietysti pettynyt ja ärsyyntynytkin, kun ne eivät toimineet kunnolla. Tästä sisuuntuneena marssinkin seuraavaksi luontaistuotekauppaan, josta mukaan tarttui purkillinen B6-vitamiinia. Jostain kun olin lukenut, että sekin saattaisi auttaa. Nykyään aamun vitamiinisettiini kuuluu siis muiden lisäksi myös kyseinen pilleri.
Tiedä sitten johtuuko tuosta B6-vitamiinista vai mistä, mutta nyt pahoinvointi tuntuu ainakin osittain helpottaneen. Saattaa toki johtua myös siitä, että toinen kolmannes lähenee uhkaavasti (nyt siis rv 10+1), mutta tässä kohtaa minulle on aivan se ja sama, mikä se syy on. Pääasia, että olen jo kolme (!) päivää pystynyt toimimaan ilman sitä, että jatkuvasti täytyy miettiä oksennanko vaiko enkö. Ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu!
Entäs te muut saman asian kanssa painivat? Mitkä ovat teidän luottokeinojanne hillitä raskauspahoinvointia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti