lauantai 19. maaliskuuta 2016

Lomasuunnitelmia

Terveisiä Kuusamosta! Kuten viimeksi taisin mainita, luvassa oli talvilomareissu pohjoiseen. Sitä ennen kävin kuitenkin neuvolalääkärin tarkastuksessa, mikä kyllä oli tavallaan yhtä tyhjän kanssa. "Vauva liikkuu ja sydän lyö, kiitos ja näkemiin." Vartti ja ulkona. No, tulihan siinä onneksi ne tärkeimmät.

Painonnoususta ei onneksi tullut suurempia motkotuksia, vaikka sitä pelkäsinkin. Hoitaja vain totesi, että nyt jos pahoinvoinnit alkavat olla ohi, voisi syömisiin kiinnittää taas vähän enemmän huomiota. Mikä kyllä oli muutenkin tarkoituksena. En todellakaan ole vieläkään sinut "uuden" kroppani kanssa, ja painon nouseminen stressaa todella paljon. Ymmärrän kyllä, ettei siltä voi välttyä, mutta tällä hetkellä pyrin silti välttelemään peiliä parhaani mukaan. Ehkä osaan suhtautua painonnousuun paremmin siinä kohtaa, kun vatsa alkaa oikeasti näyttää raskausvatsalta, eikä vain siltä, että olen lihonut miltei kymmenen kiloa. Sitä odotellessa.

Noh, suoraan neuvolalääkärin vastaanotolta hyppäsin Isännän auton kyytiin, ja starttasimme kohti Kuusamoa. Muutaman päivän loma tuli kyllä todella tarpeeseen, ja nautin reissusta toden teolla. Uskaltauduin jopa kurvailemaan miltei metrin lumihangessa moottorikelkalla - tosin pääsääntöisesti jäällä, missä ei ollut vaaraa törmätä mihinkään. Ja kivaahan se oli! Isännän kanssa kävimme myös poro- ja huskyajeluilla, eli uusia elämyksiä tuli oikein roppakaupalla. Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen! Seuraava reissu Kuusamon mökille onkin sitten vasta joskus hamassa tulevaisuudessa, koska vaipparalli sähköttömässä mökissä ilman juoksevaa vettä ei jotenkin houkuta...

Nyt kun talviloma on ohi, voikin alkaa suunnitella kesälomaa! Koska jään äitiysvapaalle näillä näkymin elokuun alussa, pitää kesälomatkin ehtiä vielä tuhlata johonkin ennen sitä. En tiedä kokevatko kaikki ensimmäistä lastaan odottavat vastaavaa, mutta jotenkin tuntuu siltä, että pitäisi ehtiä nähdä ja kokea vaikka mitä vielä ennen vauvan tuloa. Eihän se elämä siihen lopu, mutta onhan tuo reissaaminen huomattavasti helpompaa - tai ainakin ihan erilaista - kahdestaan. Niinpä meilläkin on vielä suunnitteilla ainakin Barcelonan reissu kesäkuun alkuun, kun vielä voi astua lentokoneeseen. Mitä muuta tässä vielä ehditään, se jää nähtäväksi...

Vauvarintamalla aletaan nyt odotella ensimmäisiä tuntemuksia norsunpoikasen liikkeistä. Raskausviikkoja on nyt kasassa 14 + 6, joten ihan vielä niitä ei varmaankaan ole luvassa, mutta pian kuitenkin. Seuraava neuvolakäynti on kuukauden päästä, ja siihen perään rakenneultra. Pikkuhiljaa pitäisi varmaan aloittaa myös hankintojen suunnittelu - toisin sanoen taidan tästä suunnata Googlen ihmemaahan perehtymään vauvanvaunujen ihmeelliseen maailmaan.

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Pari viikkoa on vierähtänyt kuin huomaamatta, ja tuo tyyppi sisälläni sen kuin kasvaa kasvamistaan. Helmikuun lopulla meillä oli ensimmäinen ultra, jossa pääsimme Isännän kanssa näkemään tuon kohtuani asuttavan norsunpoikasen ensimmäistä kertaa. 


3D-ultrakuva viikolta 11
Siellä se tyyppi heilutteli. Oli kyllä jotenkin huojentavaa päästä näkemään, että raskaus ei ole vain oman pään sisällä, vaan että kyllä siellä ihan oikeasti kasvaa uusi elämä! Olen edelleen hieman järkyttynyt siitä faktasta, että vasta ultrassa Suomen terveydenhuolto tavallaan selvittää, että todella olen raskaana. 

Tyyppi heilutteli kameralle sen verran rivakasti, että hoitajalla kesti melkoinen tovi saada kaikki tarpeelliset tiedot hankittua. Lopputulema oli kuitenkin se, että raskausviikkoja olikin yksi oletettua vähemmän, joten lasketuksi ajaksi vaihtui 11.9.2016. 

Huomenna ollaankin menossa neuvolalääkärin juttusille, jossa toivottavasti saan vinkkejä myös parhaillaan jylläävän flunssan hoitoon. Lääkkeitä olisi kotona vaikka millä mitalla, mutta perhana kun mitään niistä ei saa käyttää. Yhden yön valvoneena tämä flunssa ei todellakaan tunnu kivalta. Varsinkaan talvilomalla. Ja varsinkaan, kun huomenna pitäisi lähteä ajamaan kohti pohjoista.



Pitäähän lapsella sukkia olla!


Olen muuten hurjan ylpeä itsestäni, sillä raskausviikkoja on nyt kasassa 13+2, enkä ole vielä ostanut vauvalle yhtään mitään. En tutin tuttia enkä yhden ainutta supersöpöä bodya, joita olen kyllä kaupoissa kovastikin hypistellyt. Tällä hetkellä lapsemme vaatevarasto käsittää siis tasan kolmet villasukat. Ne yhdet, jotka tein itse, sekä kahdet ystäväni iltapuhteena neulomat. Kyllähän niillä jo pitkälle pääsee!