Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Pari viikkoa on vierähtänyt kuin huomaamatta, ja tuo tyyppi sisälläni sen kuin kasvaa kasvamistaan. Helmikuun lopulla meillä oli ensimmäinen ultra, jossa pääsimme Isännän kanssa näkemään tuon kohtuani asuttavan norsunpoikasen ensimmäistä kertaa. 

3D-ultrakuva viikolta 11

Siellä se tyyppi heilutteli. Oli kyllä jotenkin huojentavaa päästä näkemään, että raskaus ei ole vain oman pään sisällä, vaan että kyllä siellä ihan oikeasti kasvaa uusi elämä! Olen edelleen hieman järkyttynyt siitä faktasta, että vasta ultrassa Suomen terveydenhuolto tavallaan selvittää, että todella olen raskaana. 

Tyyppi heilutteli kameralle sen verran rivakasti, että hoitajalla kesti melkoinen tovi saada kaikki tarpeelliset tiedot hankittua. Lopputulema oli kuitenkin se, että raskausviikkoja olikin yksi oletettua vähemmän, joten lasketuksi ajaksi vaihtui 11.9.2016. 

Huomenna ollaankin menossa neuvolalääkärin juttusille, jossa toivottavasti saan vinkkejä myös parhaillaan jylläävän flunssan hoitoon. Lääkkeitä olisi kotona vaikka millä mitalla, mutta perhana kun mitään niistä ei saa käyttää. Yhden yön valvoneena tämä flunssa ei todellakaan tunnu kivalta. Varsinkaan talvilomalla. Ja varsinkaan, kun huomenna pitäisi lähteä ajamaan kohti pohjoista.

Pitäähän lapsella sukkia olla!

Olen muuten hurjan ylpeä itsestäni, sillä raskausviikkoja on nyt kasassa 13+2, enkä ole vielä ostanut vauvalle yhtään mitään. En tutin tuttia enkä yhden ainutta supersöpöä bodya, joita olen kyllä kaupoissa kovastikin hypistellyt. Tällä hetkellä lapsemme vaatevarasto käsittää siis tasan kolmet villasukat. Ne yhdet, jotka tein itse, sekä kahdet ystäväni iltapuhteena neulomat. Kyllähän niillä jo pitkälle pääsee!