Parin viime viikon aikana olen huomannut, että tämän perheenalun tapa ajatella aikaa on muuttunut totaalisesti. Aiemmin oli päivät, viikot ja kuukaudet. Nyt on aika ennen vauvaa ja vauvan jälkeen. Kun eteen tulee kalenterimerkintöjä ensi syksylle, ensimmäinen ajatus on, että "noilla synttäreillä vauvakin on jo mukana" ja "tuonne ehditään vielä ennen vauvaa." Niin se vaan menee, että kaikki pyörii tuon tenavan ympärillä jo ennen kuin koko tyyppi on edes maailmassa. Syyskuu on kuitekin jo yllättävän lähellä, vaikka kesä vasta tekee tuloaan.
Mitä meillä nyt sitten tapahtuu, kun raskausviikkoja on kasassa 22 + 1? Noh, totuus on, että kaikkea ja ei oikein mitään. Pesänrakennusvietti on selvästi heräilemässä sekä minulla että Isännällä, mutta vielä se ei varsinaisesti kohdistu vauvan liittyviin asioihin. Aurinkoisten päivien alettua ollaan laitettu pihaa kuntoon tavallista ahkerammin, vaikkei mitään viherpeukaloita ollakaan. Minä olen siivoillut pieneksi jääneitä vaatteita pois kaapeista ja järjestinpä keittiön kuivamuonakaapinkin uuteen uskoon viikonloppuna. Ja olen kyllä ylpeä lopputuloksesta!
Rakenneultrassa ollaan käyty jo pariin kertaan, ja kolmaskin kerta on vielä luvassa. Mitään hätää ei siis ole, mutta tenava on pysytellyt piilossa istukan takana (pitää siis kuvattavana olemisesta ihan yhtä paljon kuin äitinsäkin), joten ihan kaikkia sydämen osia ei ole päästy näkemään tarpeeksi hyvin aiemmilla kerroilla. Ensi kerralla tyyppi on jo kasvanut sen verran, että toivottavasti lykästää. Ja ehkä se jalkovälikin sieltä vilahtaa aiempia kertoja paremmin!
Kolme viikkoa vielä töitä ennen kesälomaa. Masu kasvaa kasvamistaan ja paino on noussut ihan liikaa (en enää kehtaa edes sanoa kuinka paljon), joten alkaa olla ihan viimeiset hetket, kun mahdun osaan ns. normaalivaatteitani. Kohta se on mentävä pelkällä mammagarderobilla kesän läpi. Onneksi on olemassa kirpputorit!
Tällaista tajunnanvirtaa tänään, kun äiti on vähän väsynyt. Keskiviikkona olisi kaksi tenttiä edessä, eikä lukemista helpota ainakaan se, että tuo ipana on aamusta asti heitellyt kärrynpyöriä kohdussani. Hyvähän se on, että liikkuu, mutta rajansa kaikella!
