Jos joku ei vielä usko, niin nyt voin todistaa sen ihan paperillakin. Olen siis raskaana.
Meillä oli siis neuvolakäynti viime viikolla, kun Kelan vaatimat 154 raskauspäivää tuli täyteen. Neuvolantädin kanssa käytiin läpi normikuvion lisäksi siis myös Kelan etuudet ja niiden hakeminen, ja lopuksi täti kirjoitti raskaustodistuksen. Ja mitä tekee tämä tuleva äiti lähes samalla sekunnilla, kun tuo odotettu todistus on kädessä? No lähettää tietysti hakemuksen äitiyspakkausta varten! Koska olen edelleen melko pitkälti malttanut mieleni kauppojen lastenvaateosastoilla, en malta odottaa että pääsen hypistelemään äitiyspakkauksen sisältöä. En tiedä yhtään kauanko hakemuksen käsittelyssä kestää, eli koska paketti suunnilleen voisi edes saapua, joten katsoin parhaaksi laittaa hakemuksen menemään välittömästi. Nyt voinkin sitten päivittäin rampata Kelan nettisivuilla kyttäämässä että "joko, joko?"
Koska kohtuni valloittaneen ipanan äiti ei vieläkään (!) tosiaan ole alkanut kerryttää lapsen vaatevarastoja, ovat muutamat äidin ystävät päättäneet pitää huolen, että vauvalla on edes jotain päällepantavaa, kun tähän maailmaan putkahtaa. Yksi ihana ystäväni oli siis tuhlannut Liberokerhon pisteitään ja toi ipanalle lahjaksi ihanan tiikeribodyn, sukat ja kaksi pimeässä loistavaa tuttia. Pikkuhiljaa siis kertyy sisältöä vauvanvaatelaatikkoon. Ja eiköhän tämä äitikin pikapuoliin jo ala hamstraamaan tyypille "välttämättömyystarvikkeita."
Tällä viikolla onkin luvassa (taas) ultrakäynti, jonka jälkeen toivottavasti saadaan rakenneultrasta puhtaat paperit. Pidetään peukkuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti