Kapalon taikaa

Jo ensimmäisinä öinä sairaalassa tuli selväksi, että jälkikasvumme on unissaankin varsin vilkasta sorttia. Kevyen unen vaiheessa neidin kädet viuhtovat edes takaisin ja usein niin paljon, että hän onnistuu itse huitomaan itsensä hereille. Onneksi Taysin ihanat kätilöt opettivat meidät kapaloimaan vauvan, jotta ne käpälät pysyisivät kurissa. Aikamoinen houdini tuo tuntui silti olevan, sillä jos kapalo jäi vähänkään löysäksi, olivat ne kädet taas esillä jo muutamassa minuutissa. Onneksi löysin sattumalta nettiä selatessani ratkaisun tähän ongelmaan - nimittäin kapalopussin. Niinpä matkalla sairaalasta kotiin poikkesimme lastentarvikeliikkeessä ostamassa söpön vaaleanpunaisen Love to Swaddle Up -kapalopussin.

Perinteisen kapaloliinan kietomisen sijaan kapalopussissa on kaksisuuntainen vetoketju, joten itsekseen vauva ei sieltä pääse karkaamaan. Kapalopussissa vauva myös saa kädet luonnolliseen asentoon ylöspäin ja jalat saavat olla pussin sisällä vapaina. Kapalopussin kangas on mukavan pehmeää ja kuivuu nopeasti pesun jäljiltä. Ainakin meillä tämä on toiminut hyvin ja neiti nukkuu yönsä pääsääntöisesti todella rauhallisesti. Nyt, kahdeksan viikon iässä, yöunille päästään pääsääntöisesti iltakymmenen ja yhdentoista välissä, ja kahdella syötöllä sikeitä vedetään yleensä suunnilleen aamuyhdeksään. Taitaa tyttö jo itsekin tietää, että on unien aika, kun kapalopussi otetaan esille. Tällä hetkellä meidän kuumakalle pärjää pussin sisällä vaippasiltaan, mutta tarvittaessa vauvalle voi pukea pussin sisään myös pyjaman tai bodyn.

Kapalopussi valitaan yleensä vauvan painon mukaan, ja kokoja on tarjolla aina 2-kiloisesta ylöspäin. Meillä oli ensimmäisenä käytössä S-koko, joka on siis tarkoitettu 3 -6 kiloisille vauvoille. Viime viikolla Isäntä kävi jo hakemassa kokoa isomman pussin (6 - 8,5 kiloisille), koska meidän neiti on kasvanut pituutta sen verran nopeasti, että tuo pienempi pussi alkoi jäädä pituudessa pieneksi. Ihan hyvin tuo isompikin pussi tuntuu jo toimivan, vaikka painoa tytöllä onkin vasta 5 kiloa. 

Meillä kapalopussi on siis toiminut todella hyvin, ja tulee varmasti olemaan käytössä vielä pitkään! Hintaa pussilla on vähän yli 30 euroa, mutta ainakin meillä se on ollut joka sentin väärti.

Elämää ipanaisen kanssa

Niin se aika rientää kun on mukavaa... Kuten ehkä arvata saattaa, viime aikojen blogihiljaisuuden syynä on tuo pieni ihminen, joka päätti tulla maailmaan kolmen päivän käynnistelyjen ja yhden kiireellisen sektion jälkeen maanantaina 26. syyskuuta. Tummat silmät ja tukka, 53 cm pituutta ja 4010 grammaa painoa oli tuolla pienellä rakkauspakkauksella, joka teki taloudestamme akkavallan. Pieni prinsessa sulatti välittömästi sekä isän että äidin sydämet.

Ihan helppo tuo jälkikasvumme maailmaantulo ei ollut. Synnytystä tosiaan käynnisteltiin perjantaiaamusta 23. syyskuuta alkaen Cytotecilla. Jotain alkoi tapahtua vasta myöhään sunnuntai-iltana, ja sunnuntain ja maanantain välisen yön vietinkin synnytyssalissa ilokaasua hengitellen. Synnytys kuitenkin eteni todella hitaasti, ja maanantaiaamuna vauvan sydänäänet alkoivat heiketä, joten lääkäri teki päätöksen kiireellisestä sektiosta. Yhdeksän pisteen neiti saapui vihdoin maailmaan aamupäivällä klo 10.36.

Sektion ja minulla todetun raskausmyrkytyksen vuoksi jouduimme viettämään sairaalassa synnytyksen jälkeen peräti viikon. Myös pikkuneitiä tutkittiin liian nopean hengitystiheyden vuoksi, mutta mitään hälyyttävää ei löytynyt, ja kotiinlähtiessä hengitystiheyskin oli tasaantunut normaalille tasolle. 

Viimeiset viikot olemmekin sitten opetelleet vauva-arkea kotona. Varsinainen sylivauva meillä tuntuu olevan käsissämme, eivätkä inhottavat ilmavaivat helpota asiaa yhtään. Koska tuo neiti ei vielä juurikaan viihdy itsekseen ja tuppaa vielä olemaan varsin vähäunista sorttia, ei äidillä ole ollut mahdollisuuksia istahtaa tähän tietokoneen ääreen pidemmäksi aikaa. Toivotaan, että nuo masuvaivat olisivat kohta jo ohi.